Wiltsu-ressukka on niin pipi, että sai sai olla mummolassa vieraillessaan sohvalla,
eipä ole muilla koirilla ollut mummin uudelle sohvalle mitään asiaa!

28.3. Wiltsu on pipi :-(

Eilen käytiin Haminassa eläinlääkäri Marvetissa. Wiltsulla oli jotain häikkää sunnuntai-iltana. Juuri ennen nukkumaanmenoa se hyppäsi sohvalta alas, liukastui hieman ja lähti juosten kiertämään pöytää - siihen asti kaikki näytti normaalilta, mutta sitten sitä alkoi "huimata", takapää meni holtittomaksi ja koko koira alkoi huojua. Sohvalla se kävi istumaan, yritti nousta ylös, mutta ei päässyt vaan jäi huojumaan edestakaisin. Sitten tuli oksennus. Minä ehdotin, että Wiltsu tulisi yläkertaan nukkumaan, kun en halunnut jättää sitä yksin. Huono idea. Yläkerrassa on liukas lattia eikä Wiltsu ole aiemmin siellä ollut. Eihän se siellä pystynyt yhtään rauhoittumaan, vaan yritti tutkia paikkoja, vaikkei meinannut raukka pystyssä pysyä. Sängyllä se rauhoittui vähän ja sitten tuli taas oksennus. Jouduin myöntämään, että sen on ehkä sittenkin parempi nukkua yö alakerrassa tutussa ja turvallisemmassa ympäristössä, vaikka se mulle olikin vaikeampaa. Laitoin alakerran lattialle vällyjä ettei sen tarvitse hypätä sohvalle ja se rauhoittuikin nukkumaan sohvan eteen laitetun vällyn päälle.

Maanantaiaamuna kaikki näytti olevan kunnossa. Wiltsu oli ihan normaali, pirteä oma itsensä, joten en pitänyt kiirettä lääkärille soittamisen kanssa. Siinä aamupäivän aikana sitä heitti kuitenkin taas muutamaan otteeseen. Ensimmäisellä kerralla oli tulossa työpöydän alta pois ja siinä kulmauksessa pieni käännös sai aikaa huimauksen. Hetken päästä teki täyskäännöksen ja taas huojutti. Vaikka huimaus meni molemmilla kerroilla saman tien ohi, soitin kuitenkin hädissäni lääkärille. Aika saatiin seuraavalle päivälle. Loppupäivä meni suht normaalisti. Oltiin pihahommissa ja Wiltsu mietti taas, josko Bode sittenkin olisi tyttö ja sitä voisi astua... Illalla se oli normaalia rauhallisempi, ei höseltänyt iltaruokaa odottaessa, vaan makasi ihan rauhallisesti. Oliko kyse siitä että oltiin ehkä normaalia enemmän oltu pihalla vai mistä, sitä on mahdoton sanoa.

Tiistaina ei ollut ongelmia. Käytiin aamupäivällä lääkärissä. Kaikki liikeradat ja refleksit olivat ok. Ei aristanut niskaa, selkää eikä takajalkojen liikuttelua, neurologiset testit normaalit. Ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Päätettiin ottaa verinäytteet useiden eri elintoimintojen tutkimiseksi. Tuloksia odotellaan nyt pari päivää.

Keskiviikkona aamupäivällä heitti taas. Wiltsu yritti ravistella, mutta siitä ei tullut mitään, kun huojutti niin, ettei meinannut pysyä pystyssä. Huojunta ei tällä kertaa mennyt heti ohi, vaan lievää sivuaskellusta jatkui jonkin aikaa. Hetken istuttuaan, kohtaus meni ohi. Mutta alkoi taas heti, kun kokeili, josko ravistaminen nyt onnistuisi. Lopulta ravisteluyritys oli unohdettava ja käytävä pitkäkseen. Luulin sen olevan jo ihan normaali, kun oli pari tuntia nukkunut, mutta ei. Noustuaan ylös alkoi taas heittää. Oli kuin humalassa olisi ollut, ei pystynyt kävelemään suoraan, vaan heitti puolelta toiselle. Sohvalle asettuminenkin jäi puolitiehen, kun jalat eivät kannattaneet koukussa ollessaan ja Wiltsu rojahti niille sijoilleen. Joitain minuutteja siinä kului, kunnes Wiltsu oli taas normaali ja lähdettiin kahdestaan mummolaan. Siellä se oli normaalia rauhallisempi, mutta muuten ihan ok. Samoin nyt kotona on vaikuttanut olevan ihan kunnossa.

Pelottavaa! Toisaalta toivoisin verikokeiden tuovan jotain tietoa, mistä tässä on kyse, mutta tietysti mieluiten haluaisin, että ongelma katoaisi kokonaan niin, ettei siitä näkyisi enää merkkiäkään! Pahoin pelkään, että linnoittaudun nyt kotiin, kun en uskalla jättää Wiltsua yksin tai sitten raahaan sen joka paikkaan mukanani. Tänään olisi ollut Boden hakuharkat, mutta ne saivat jäädä. En voi lähteä. Tosin me oltiin Boden kanssa viime sunnuntaina "kuokkimassa" vieraassa hakuporukassa, kun omia hakuharkkoja ei viikonloppuna ollut. Joten isoa vahinkoa ei tietysti aiheudu siitä, että jätettiin tämänpäiväiset harkat väliin.

Bode hakuilemassa
Sunnuntaina käytiin siis vieraassa hakuporukassa "kuokkimassa" Boden kanssa. Toopelle tekee tosi hyvää käydä välillä etsimässä myös ihan vieraita äijiä. Omassa hakuporukassahan on väki jo niin tuttua, että sen homman Bode hoitaa jo "vasemmalla tassullakin" ;-) Ensin otettiin varmuuden vuoksi makkararinki, mikä meni ihan hyvin. Muutaman kerran takapää venyi aika pitkäksi, mutta hyvin kuitenkin uskaltautui vieraiden ihmisten luo nakkia hakemaan, vaikka nyt onkin mörköilykausi meneillään ja kaikki uusi, outo ja vieras arveluttaa kovin.

Sitten otettiin pari maalimiestä. Ensimmäisen kohdalla ei eteneminen - taaskaan - ollut sellaista, mitä odotin ja toivoin. Mutta nenä teki työtä aktiivisesti, joten tyytyväinen pitää kai olla... Vällyn alla puun takana kyykyssä ollut vieras äijäkin löytyi ongelmitta. Toisen äijän Bode oli kertaalleen aiemmin nähnyt, mutta oli käytännössä kuitenkin vieras. Iso ongelma tuli muutamasta vähän kookkaammasta kivestä. Boden mielestä ainakin yksi kivistä oli todella arveluttava, se suunnitteli ensin kiertävänsä vähän kauempaa, mutta törmäsi bunkkereihin, joten päätti sittenkin uskaltautua tarkistamaan kuinka iso uhka kivi todellisuudessa oli. Hetken älämölyn jälkeen se uskaltautui lähemmäs (kivi kun ei möykännyt takaisin), totesi uhkan olemattomaksi ja jatkoi matkaa maalimiehen luo. Äijä oli kontallaan pää vällyn alla piilossa. Se oli Bodesta niin huvittavaa, että oli kuulemma pomppinut päällä. Ai ai, ei saisi tehdä niin!

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

 

20.3. Syöminen on rankkaa puuhaa - ainakin Missulle :-D

Hupsista, taas onkin aikaa vierähtänyt edellisestä blogiin näpyttelystä ja sivujen päivittämisestä ylipäätään. Eipä tosin ole mitään niin ihmeitä koirarintamalla tapahtunut, että olisi ollut "ehdottoman tärkeää" kerrottavaakaan :-)

Viime aikoina ollaan usein naureskeltu Missun tapaa nukahtaa ruokailun jälkeen pää ruokakupissa :-D Ja kesken ruokalevon täytyy aina välillä vilkaista ruokakuppiin, josko sinne olisi ilmestynyt lisää syötävää... Hassu tyttö! Meillä on ruokailu muutenkin aikamoinen show. Wiltsulle ei vaan mene jakeluun, ettei toisten kupeille ängetä silloin, kun siellä joku muu jo on. Wiltsulla on pienin annos ja kun se muutenkin hotkaisee ruokansa sellaisella vauhdilla, että on yleensä aina ensimmäisenä valmiina, niin koko ajan pitää olla vahtimassa ja huomauttelemassa asiasta. Bode liikkuu ruokailun jälkeen häntä kohti kattoa valmiina ottamaan Wiltsun kanssa mittaa toisistaan ja jos ne sattuvat siinä jossain kohtaa nenät vastakkain, niin ärähdys tulee välittömästi kuin yhdestä suusta. Useimmiten se onneksi jää vain ärähdykseksi. Kun molemmat pojat ovat käyneet ruokailun jälkeen ulkona joko yhdessä tai erikseen, tilanne rauhoittuu ja Missu palaa toisten kuppien tiskausreissulta takaisin omalle kupilleen, asettaa pään kuppiin ja käy ruokalevolle. Miten ihmeessä siinä voi muka olla hyvä maata?

Hakutreenit
Lauantaina oltiin taas Boden kanssa hakuilemassa ja tällä kertaa otettiin vain kaksi maalimiestä. Maasto oli aika vaikea. Ainakin mulle :-D Toisella puolella oli melkoisen jyrkkä kallio ja aluetta talloessa meinasi jo tulla äitiä ikävä. Bodelle ei laitettu äijää ihan ylös kalliolle vaan suunnilleen puolessa välissä olevalle tasanteelle kiven taakse. Ei ongelmia. Toisella puolella oli tien ylitys ja siinä tökki taas pahasti. Bode eteni hyvin tielle asti, mutta ei meinannut mennä siitä millään yli. Aikansa siinä siksakkia vedettyään eteni kuitenkin jo tietä pitkin juoksemaan ja vähän ajan päästä uskaltautui jo tien ylikin, sen jälkeen äijä löytyikin jo helposti.

Eli kuten olen jo aiemminkin todennut, teiden ja aukeiden ylitykset ovat vaikeita ja niitä pitäisi päästä treenaamaan paljon enemmän.

Kaksi maalimiestä oli taas Boden mielestä "väärä" lukumäärä, joten koiran takaisin autoon saaminen oli työn ja tuskan takana. Nostin etujalat autoon ja aloin pyllätä poikaa, mutta sepä pistikin oikein urakalla hanttiin. Etujalat jäykkinä harasi vastaan. "En muuten mene vielä autoon!". Samperinmoinen homma, mutta onnistuin sen kuitenkin boksiinsa survomaan, huh! Vähän kiukkua lievitti tieto siitä, ettei Bode ollut treeneihin lähtiessämme suosiolla mennyt autoon Petenkään laittamana, vaikka yleensä se ei Peten kanssa vänkää vastaan niin paljon kuin mun kanssa (mutinaa...)

En ymmärrä, mikä tuossa autoon menossa on ongelmana. Samanlaista se on ollut ihan alusta lähtien. Se ei ole ollut koskaan huonovointinen autossa. Aina ollaan menty johonkin kivaan paikkaan. Eläinlääkärikeikatkin ovat olleet tähän asti kivoja, aina on saanut lääkärillä herkkuja tai sitten on menty vielä lopuksi jonnekin kivaan paikkaan. Ja taatusti se tietää milloin ollaan lähdössä treeneihin ja tykkää käydä treeneissä, mutta siitä huolimatta autoon meno on jostain syystä tosi vastenmielistä. Autossa olo ei taas tunnu olevan kovin ikävää, koska ei se sieltä ole ikinä ollut tuhatta ja sataa ulos pynkemässä, vaan on ihan rauhassa makoilemassa kunnes sille antaa luvan tulla ulos. En käsitä sen aivoituksia, mutta kukapa noita äijänkäppyröitä ymmärtäisikään... ;-)

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

11.3. Kääk, Tahvotoope täyttää ensi kuussa jo vuoden :O

Kävin perjantaina äitini kanssa ostamassa Bodelle ruokasäkin. Oltiin saatu ohjeet siirtyä jo aikuisten ruokaan ja vaikka vähän "aikaista" ajankohtaa kummeksuinkin, en sillä sen kummemmin päätäni vaivannut. Kaupassa kysyttiin, kuinka vanha koira on. Minä aloin kuumeisesti räknätä päässäni...
- Mitähän tuo nyt olisi..?
- Se täyttää ensi kuussa vuoden
Totesi äitini.
- Ei se nyt vielä ensi kuussa vuotta täytä. Olisikohan se yksitoista kuukautta ensi kuussa.
Olin aivan varma, ettei se sentään vuotta vielä täytä.
- Nyt on maaliskuu ja Bode on syntynyt huhtikuussa. Kyllä se vaan vuoden täyttää vajaan kuukauden kuluttua. Jatkoi äitini varmana asiasta. Ja hetken asiaa sulateltuani, täytyi todeta, että näinhän se vaan on. Pieni kultamussukka täyttää jo vuoden, vaikka vastahan se ihan äsken oli pienen pieni vauva, joka mahtui kulkemaan sekä Missun että jopa Wiltsun mahan alitse. Eipä aikuisten ruokaan siirtyminen sitten ollutkaan mitenkään ennenaikaista. Jestas, kuinka vaudilla aika kuluu!



Hävityksen kauhistus
Piha on aivan hirveässä kunnossa. Yllä olevassa kuvassa on sentään vielä valkoista lunta, mutta nyt lumien jo alettua vauhdilla sulaa, on koirien puuhastelun seuraukset tuskastuttavan hyvin näkyvillä. Jengi on pitkin talvea käynyt hakemassa puuvajasta polttopuita pihalle kaluttaviksi. Niinpä, ei ole vajassa ovea - sellainen ylellisyys olisi tosi hyvä olla olemassa! Tai edes portti. Nyt on terassin edusta ihan täynnä halkoja, puusilppua, kaarnaa ja lisäksi vielä Boden aikaansaannoksena (kenenkäs muun) vino pino muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista ja ei todellakaan kaluttavaksi ja rikottavaksi tarkoitettua tavaraa. Hohhoijaa.

Edelleen sama vanha virsi: ihan hyvä, että osaavat puuhastella yksinäänkin ja keskenään, mutta jos toivoa saisi, niin jotain muuta puuhaa kiitos! Jotain, missä ei rikota mitään eikä sotketa noin hirveästi.

Eilen illalla havahduttiin terassilta kuuluvaan äänekkääseen kaluamiseen. Minä olin ihan varma, että halko siellä vaan saa taas kyytiä, mutta Pete epäili asiaa ja meni tarkistamaan. Eihän se mikään halko ollut vaan terassilla ylösalaisin oleva muovinen säilytyslaatikko oli tällä kertaa Boden uhrina. Sama juttu toistui tänään. Laatikon kulma sai kovaa kyytiä, näinköhän se on jo kohta puhki. Mikä ihme noissa muovisissa esineissä on, mikä pistää hampaat töihin? Ja kuinka kauan hampaat tuollaista kestävät?

Hakutreenit
Eilen oltiin Boden kanssa hakutreeneissä. Tällä kertaa Bodea jekutettiin oikein urakalla. Olin varautunut matkaan neljän nakkipurkin voimin - otettaisiin sitten yksi, kaksi tai neljä maalimiestä. Kolmea ei missään tapauksessa.

Ensimmäinen äijä oli tosi pelottava mörkö. Bodella on selkeästi alkanut mörkökausi. Kaikki uudet, oudot ja vähänkään normaalista poikkeavat jutut kummeksuttavat ja välillä pelottaa oikein kunnolla. Tuttujen maalimiesten kanssa ei ole mitään ongelmia, mutta heti kun on joku vähänkään vieraampi, niin johan arveluttaa. Uskaltautui Bode lopulta kuitenkin varovasti nakit syömään, kun olin ihan vierellä "suojelemassa". Lähtiessämme kävelemään keskilinjalle päin, oli epäluuloisuus jo unohtunut ja Bode haisteli maalimiestä ja oli pynkemässä ohikin.

Toinen maalimies löytyi vällyn alta ja oli tuttu. Ei siis mitään ongelmia. Samoin kolmas. Neljäs olikin taas vähän vieraampi, mutta Kati antoi maalimiehelle ohjeet tarjota Bodelle muutama nakinpala keskilinjalla ennen piiloon menoa, ettei olisi niin pelottava. Ja se toimi. Bode meni ihan luo ja söi nakit purkista ilman sen ihmeellisempiä epäröintejä. Maalimiehen löytyminen vaan oli aika hankala juttu. Jostain syystä Bode kaartoi alkuun joka kerta oikealle noin puolivälissä matkaa (keskilinjalta piilolle) ja muutama kaarros suunnilleen samasta kohtaa vasemmalle. Tosi vaikeaa tuntui olevan eteneminen suoraan sinne minne sen lähetin.

Mutta löytyihän se viimeinenkin maalimies. Tai niin me Boden kanssa luultiin, että viimeistä vietiin... Olin esittänyt alkuun toiveen, että Boden löytäessä äijän, laitettaisiin toinen niille kohdille, mistä Boden lähetin matkaan. Toiveena oli, että se (ehkä joskus) ymmärtäisi, että kannattaa lähteä sinne minne sen lähetän ja aloittaa työskentely heti. Eikä niin kuin se on nyt viime aikoina usein tehnyt, että lähtee kaartamaan ihan minne sattuu ja juoksentelee siellä täällä omiaan. Noh, neljäs maalimies oli jo löydetty eikä purkkejakaan enää ollut, joten luulin koko jutun unohtuneen. Kunnes keskilinjalta hihkaistiin, että Boden pitää tulla piilolta ensimmäisenä ja siinä samassa huomasin, että keskilinjan lähistöllä oli äijä kyykyssä puun takana. Ei muuta kuin nokka kohti keskilinjaa ja valittiin suora reitti takaisin. Yksi maalimiehistä oli säästänyt pari nakinpalaa tätä viimeistä ylläriä varten. Ja voi pojat, että Bode oli onnellinen. Sillä alkoi häntä ja oikeastaan koko takapää vatkata, kun huomasi, että täällähän on oikein nakkipidot. Äijiä löytyy ihan joka puolelta metsää :-D

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

6.3. Yli neljäntoista vuoden urakka on nyt ohi!

Huoh! Viimeinen mun koneelta lähtevä Briard-lehti on painossa. Loppu venyi vähän pidemmälle kuin oli tarkoitus, veto vain tuntui loppuvan kesken eikä millään meinannut into riittää taiton viimeistelyyn. Mutta nyt se on ohi - yli neljätoista vuotta siinä puuhassa meni. Vaikka tietokoneongelmat ovatkin välillä saaneet raivonvaltaan ja joskus materiaalin saaminen on ollut kiven alla, niin kaiken kaikkiaan homma oli todella antoisaa ja hauskaa! Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille lehden tekoon - tavalla tai toisella - osallistuneille!

Nyt opettelen elämään vähän enemmän irrallaan tietokoneesta... tai sitten en :-) Onhan noita tietokonehommia kertynyt muitakin ja täytyyhän sitä omia juttujaankin yrittää aina välillä ylläpitää. Sunnuntaina jouduin kyllä jo vähän opettelemaan tietokoneesta irrottautumista, kun Pete raahasi mut sivistyksen pariin... Mikä järkytys! Lähteä nyt täältä metsän keskeltä ilman koiraa ihmisten luo, joilla ei ole koiraa :O Oli siellä onneksi sentään posliinikoira, eli jotain hatarasti kotoista edes ;-D

Metsän keskeltä metsän keskelle - hakutreenit
Lauantaina lähdettiin Boden kanssa täältä metsän keskeltä toisen metsän keskelle hakutreeneihin. Taas oli sellaista kohellusta ja ympäriinsä juoksentelua että. Etenkin viimeisen kohdalla, joka oli myös äärettömän vaikea Bodelle. Maalimies seisoi kahden lähekkäin olevan puunrungon välissä ja Bode juoksi moneen otteeseen ihan läheltä. Viimeisellä kerralla meni aivan vierestä, ei ollut varmaan puolta metriäkään väliä eikä siitä huolimatta hoksannut. Hanne oli jo aivan varma, että Bode vain pelleilee, mutta seuratessaan koiran touhuja, totesi sen kyllä selvästi töitä tekevän. Oli hakeutunut muutamaan otteeseen vähän korkeammalle paikallekin ottamaan hajuja ja jossain vaiheessa sillä oli ollut selkeästi havainto missä päin maalimies on, mutta lopullinen paikannus oli todella vaikeaa. Onnistui se lopulta kuitenkin!

Koska etenkin viimeisen maalimiehen kohdalla Bode kohelsi taas ja juoksenteli sinne tänne ihan vain juoksemisen ilosta - kahden ensimmäisen maalimiehen kohdalla kohellus on paljon vähäisempää - tulimme siihen tulokseen, että Bodelle aletaan ottaa vaihtelevasti 1-4 maalimiestä. Tätä on nyt tapahtunut sen verran useasti, että kolmannen kohdalla vedätetään ja hommaillaan ihan muuta kuin mitä pitäisi ja niinä muutamina kertoina, kun on ollut vain kaksi maalimiestä, on Bodelle tuottanut suurta tuskaa lähteä pois alueelta - ei ole millään halunnut uskoa, että homma on jo hoidettu. Täytyy siis ehdottomasti saada karsittua siltä maalimiesten lukumäärän laskeminen pois. Vaikka se vähän toope onkin, niin laskea se selvästi osaa :-) Uskokaa pois!

Rullatreenit
Rullatreenit junnaavat paikoillaan. Suurin syy on oma saamattomuuteni :-( Noh, nyt kun pääsin lehden aiheuttamasta stressistä eroon, niin jospa me nyt päästäisiin kunnolla vauhtiin. Olen jo muutamaan otteeseen miettinyt, pitäisikö Boden kanssa aloittaa rullan sijasta hanskalla. Se on aivan hulluna niihin ja jos hanska vahingossa jää Boden otettavaksi, niin sehän myös lähtee - silloin ei Wiltsulla ole asiaa lähellekään, pärinä alkaa heti jos Wiltsu epähuomiossa tulee liian lähelle, kun Bode hautoo aarrettaan. Vai liekö siinä kyseessä kielletyn hedelmän maku... Bode tietää tarkalleen, ettei hanskoja saa ryövätä ja laskee kyllä heti irti kun sille vähän asiasta huomauttaa. Voipi olla, ettei hanska enää olekaan yhtä houkutteleva, jos sen saa ihan luvalla ottaa...

Missun kanssahan me aloitettiin aikoinaan hanskalla. Se ei alkuun olisi ottanut mitään suuhunsa, mutta pikkuhiljaa alkoi homma hanskan kanssa sujua. Siitä sitten edettiin muihin esineisiin ja materiaaleihin ja nykyisinhän Missu - ihana avustajakoirani - tuo ihan mitä vain ja lähes mistä vain.

Isottelu hiipumassa
Boden isottelu kohdistuu yhä edelleen vain ja ainoastaan Wiltsuun. Joskin Wiltsu on alkanut enenevässä määrin näyttää Bodelle kaapin paikkaa ja se on toiminut. Bode ei enää isottele Wiltsullekaan niin paljon mitä vielä vähän aikaa sitten. Sen verran mua kyllä Wiltsun puolesta pelottaa, että olen huomauttanut turhista ärähtelyistä. Aiheesta saa sanoa, mutta sanomisesta ihan vain sanomisen vuoksi en kyllä halua tappelua syntyvän. Wiltsu kun on nykyisin ottanut tavakseen ärähtää Bodelle aina jommankumman tullessa sisään. Bode kyllä tietää jo tilanteen. Se lähtee kauemmas oven luota, kun tietää Wiltsun olevan tulossa sisään. Samoin hidastelee itse sisään tullessaan ja kurkkii, onko reitti varmasti selvä ja turvallinen. Kertaakaan se ei ole näissä tilanteissa sanonut takaisin.

Ruokailutilanteissa on Bodella viime aikoina enää vain suupielet värähdelleet. Tosin Wiltsukin on todennut, että kannattaa pysyä vähän kauempana Boden ruokailupaikasta jos ei halua rökitettäväksi (joko Boden tai ihmisten taholta), eli Bodella ei ole enää ollut suurempaa syytä ärinöihin. Yhä edelleen saan siis odottaa, koska ne vaikeudet alkavat, mitä briardurosta ottaessani pelkäsin :-) Treeneissäkin muutamana kertana ollaan tultu niskakarvat pystyssä purraavaa hoffiurosta vastaan ja Bode on vain ollut innoissaan, että jippii leikitäänkö. On se mamman pikku mussukka vaan niin vauvaa vielä, vaikka ulkoiselta olemukseltaan onkin jo ihan iso jätkä!

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!