29.10. Missu raunioilla

Uskomattoman hyvin sain yön nukuttua. Kertaakaan en herännyt siihen, etteikö hengitys olisi kulkenut. Ja aamulla oli muutenkin olo huomattavasti parempi kuin edellisenä aamuna. Ehkä sittenkin se lumisateella märässä maassa makaaminen kylmän tuulen tuivertaessa teki hyvää, vaikka päinvastaista pelkäsinkin :-)

Missun kanssa päästiin kuin päästiinkin tänään raunioille treeneihin. Ja meitähän olikin yllättäen useampi koirakko treenaamassa ja ihan uusia naamojakin oli joukossa. Tosi hyvää tekee koirille, että välillä joutuvat - tai paremminkin pääsevät - etsimään ihan vieraita ihmisiä.

Missu merkkasi ensimmäisen äijän jo siinä vaiheessa, kun vasta pähkäilin, mistä suunnalta tuulee ja minne sen lähettäisin ensin. Turhaan mietin. Missu näytti, että tuonne minä lähden, tuolla on äijä, jätä työt sille, joka sen taitaa... sama litania, kuin niin monesti ennenkin. Tosin toisen äijän ohi se pinkaisi melkoisella vauhdilla (vaikka tuttu tyyppi olikin) ja haki kolmannen toiseksi. Palasi kyllä suht nopeasti väliin jääneelle piilolle, kun toinen äijä oli nostettu.

Ilmaisu oli tällä kertaa jostain syystä vähän vaisu. Missulla ei ole ollut ilmaisun kanssa ongelmaa, mutta nyt haukku oli melko "löysää". Johtuiko siitä, että olin liian nopeasti sen luona ja se kuvitteli (tiesi) mun tietävän, että löydetty on... Toisen äijän kohdalla se ilmaisi alkuun ihan hyvin, kun olin kauempana, mutta lähemmäs päästyäni, haukku alkoi taas vaimeta. Tai sitten se on saanut Wiltsulta tartunnan :-) Wiltsullahan oli viime kerralla myös vähän ilmaisuvaikeuksia. Noh, näitähän sattuu. Ehkä kaikki on jo ensi kerralla taas kunnossa.

Kaiken kaikkiaan oikein kivat treenit oli!

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

28.10. Boden ekat kisat

Torstai-iltana alkoi kurkku kipeytyä ja viime yönä olikin nenä jo niin tukossa, ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Voi ei! Tosi kiva juttu, kun edessä oli Boden ja mun ensimmäinen hakukisa. Seuramme järjestämä jäsentenvälinen leikkimielinen maastokisa. No eipähän ehditty jännittää (minäkään), kun kaikki energia meni yrittäessäni epätoivoisesti hengittää nenän kautta...

Ei muuta kuin huonosti nukutun yön jälkeen pakkaamaan koiraa ja tavaroita autoon. Pari karvakasaa ehti salamana livahtaa portista, kun raahasin kamoja autolle. Se ainokainen, jonka oli tarkoitus lähteä mukaan, jäi tietenkin pihan puolelle. Ei muuta kuin karjumaan isoja koiria takaisin pihalle ja ohjaamaan Bodea portin ulkopuolelle. Ja tietysti oltiin taas myöhässä. Onneksi tiet olivat hyvässä kunnossa, vaikka toista povattiinkin ja melkein yksin saatiin mennä, muita autoja ei turhan paljon näkynyt.

Aamu alkoi tottisosuudella ja niin aikaisin kuitenkin oltiin lopulta perillä, että päästiin heti ensimmäiseen pariin. Tottis otettiin kaikille lyhyellä kaavalla ja arvostelu suoritettiin koiran tason mukaan. Odotin Boden pomppivan jojona ylös alas ja koheltavan muutenkin joka suuntaan. Olihan sillä - onnellisella - hyvin nukuttu yö takanaan ja energiaa taatusti varastossa enemmänkin kaikkeen ei-ihan-niin-suotavaan. Mutta ei. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt sen käyttäytymisestä!

Me aloitimme paikallamakuulla. Bodella on viime aikoina ollut ongelmia maahanmenon kanssa. Se on onnistunut unohtamaan mitä käsky tarkoittaa... Tarjoaa milloin mitäkin vaihtoehtoa tai sitten vain tuijottaa hölmistyneenä ja odottaa selkeämpiä ohjeita. Perjantaiaamuna aloitettiin maahanmenossa tehokuuri. Boden täytyy nykyään käydä maahan ennen kuin saa luvan aloittaa ruokailun (normaalisti kaikki istuvat odottamassa lupaa). Tehokuuri on nähtävästi tuottamassa heti tulosta, koska nyt Bode taas muisti mitä käsky "maahan" tarkoittaa. Muisti useamman kerran jopa :-) joo, lisäkäskyjä piti antaa useampia, kun ei lapsukainen jaksanut koko aikaa maata paikallaan. Iloisesti olen yllättynyt, kuinka pitkään se silti malttoi aina maassa pysyä. Näin pitkää paikallaoloa meillä ei ole vielä koskaan ollut, joten ei ihmekään ettei malttia ihan riittänyt.

Muut liikkeet menivät treenien tasoisesti. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno on tähän asti otettu aina niin, että olen pysähtynyt askeleen koiran eteen. Tällä kertaa otin istumisessa muutaman lisäaskeleen, varmistettuani ensin, että Bode jäi siihen asentoon, mihin pitikin ja pysyi siinä myös. Maahanmeno oli taas unohtunut ja painoin lopulta sen maahan... Luoksetulossa otin kutsun jälkeen muutaman askeleen kauemmas, kun olin antanut käskyn. Bode tuli kyllä luokse, mutta se on alkanut tehdä luoksetulon päätteeksi kunniakierroksen mun ympäri. Täytynee siirtyä lyhyempään matkaan, ettei se ehdi ottaa kunnon spurttia, ehkä tulee sitten vähän nätimmin.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen Boden suoritukseen. Itse sain moitteita tuomarilta. Ei saa käyttää käsiä koiran maahan painamiseen eikä töniä koiraa seuratessa (työnnän sitä reidellä sivummalle, kun yrittää kiilata tai estää mun etenemisen). Myös lisäkäskyistä vähennettiin pisteitä. Mutta kunhan ikää vielä kertyy ja ehditään treenata enemmän niin eiköhän se siitä.

Maasto-osuus olikin sitten fiasko. Selitin tuomarille, miten olemme hakua treenanneet, mutta siitä huolimatta tuomari halusi ottaa Bodelle ensimmäiseksi haamun. En ymmärrä miksi. Ei ymmärtänyt Bodekaan mikä oli homman nimi. Se huomasi kyllä hakkuuaukealla huitovan ihmisen, mutta millä minä sille olisin selittänyt, että tuo tuolla on nyt se, jota sun pitää lähteä "etsimään". Eihän siinä ollut mitään etsittävää, kun se oli täysin näkyvissä. Bode irtosi kyllä vähän matkaa, mutta ei selkeästi ymmärtänyt mitä siltä odotettiin ja palasi suht nopeasti takaisin. En ihmettele yhtään.

Toinen maalimies otettiin samalla tavalla, kuin meillä on treeneissä ennenkin otettu. Nyt olisi ollut mahdollisuus näyttää tuomarille, että me kyllä osataan etsiä kadonneita, jos ne myös on kadonneita eikä ihan lähistöllä näkyvissä. Mutta ei kun minä pönttö menen ja hätäpäissäni töppään. Luulin Boden merkanneen maalimiehen ja palattiin keskilinjalle. Eihän se mitään ollut merkannut. Koira lähti haahuilemaan ties minne. Etsi se kyllä, mutta ei sillä mitään havaintoa kohteesta ollut. Vasta kun tuomarin kanssa käveltiin lähemmäs maalimiestä, havahtui Bode; "ai täällä on ihan oikeastikin etsittävää", ja meni maalimiehen luo.

Siinä vaiheessa ei vielä pahemmin potuttanut. En jaksanut edes siitä haamuilusta hermostua, olin vain kovin hämmästynyt, miksi ihan uppo-outo ja uusi asia piti siihen väliin ottaa sekoittamaan pasmoja. Mutta kun luin tuomarin palautteen: maasto jätetään arvostelematta, suosittelen peräänajoja ja makkararinkiä, niin silloin kieltämättä vähän sieppasi. Makkararinki on ihan selvä juttu, niitä otetaankin aina välillä ja siinä opetellaan maalimieskäyttäytymistä, mutta peräänajoja... miksi ihmeessä? Bode on paljon pidemmällä hakuilussa nyt, kuin jos sen kanssa olisi aloitettu peräänajoilla. Muutamassa kuukaudessa se on oppinut asioita, joita peräänajoja otettaessa ei vielä edes harkittaisi piiiitkään aikaan. Puhumattakaan kaikesta muusta plussasta, mitä tästä saadaan tulevaisuutta ajatellen. Ehei, ei peräänajoja meille! Olen niin tyytyväinen Boden edistymiseen, ettei todellakaan lähdetä vaihtamaan tekniikkaa mihinkään.

Noh, loppusaldo jäi kuitenkin plussan puolelle. Ihan kiva oli osallistua kisoihin vaikka aika tautinen olo nyt onkin. Pari maalimieskeikkaa märällä hakkuuaukealla kylmässä viimassa ja sateessa ei varmasti helpota tautia, mutta olipahan kokemus. Niin ja kamerakin oli luonnollisesti mukana myös metsässä. Se oli koko ajan taskussa - kirjaimellisesti - joten kuvia metsästä ei ole :-(

Hengissä selvittiin myös kotimatka, vaikka rekkajono Vaalimaalle oli aivan järkyttävän pitkä ja tukki teitä Haminan halki.

Huomenna olisi vuorostaan Missu lähdössä raunioille. Nakit on jo sulamassa. Nyt täytyy vaan toivoa taudin pysyvän sellaisissa rajoissa, että treeneihin voidaan lähteä! Niin ja saisi vähän nukuttuakin sitä ennen... Vaikka hyvinhän tämä yö näyttää tässä näpytellessäkin menevän, toivottavasti tekstistä vaan tulee jotakuinkin luettavaa, väsymys kun painaa ja olo on mikä on...

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

26.10. Piinan luona kylässä

Käytiin tänään Piinan, 2 kk vanhan briardityttösen, luona kylässä. Onko Bodekin muka ollut joskus noin pieni, ei voi olla mahdollista!



Kivaa oli peuhata pellolla, vaikka Piinaa alkuun niin kovasti hirvittikin, että kiljahti varmuuden vuoksi aina, kun Bode oli tulossa kohti ja ehti noin metrin päähän. Lopulta alkoi kuitenkin Bodea hirvittää, kun pois lähtiessämme Piina roikkui Boden pyllykarvoissa kiinni eikä olisi millään laskenut Bodea autoon... nimensä veroinen tyttö siis :-)

Eilen oltiin Boden kanssa testaamassa vähän tottistaitoja (tai paremminkin taidottomuutta). Iski paniikki, kun menin ja ilmoittauduin sittenkin leikkimieliseen hakukisaan, vaikka alkuun mietin, että mennään vasta ensi vuonna, kun jo jotain osataankin (ehkä?). Mutta ei, nyt ollaan jo menossa, joten kiiruusti oli pakko vähän katsastaa, miten homma sujuu, kun tehdäänkin jotain muuta kuin sossurinkiä. Isa lähti ystävällisesti meille häiriökoiraksi ja Kati, Tuuli sekä Joonas häiriöihmisiksi :-) vaikkakaan henkilöryhmää ei edes muistettu pistää kasaan (nyt vasta tuli koko juttu edes mieleen... hyvä minä). Hämmästyttävän hyvin Bode seurasi (eihän se vielä juuri muuta osaakaan), tosin ilta-aikaan oltiin kentällä, jolloin oli jo suurimmat höyryt purkautuneet... Toista se tulee olemaan aamutuimaan... Noh, onneksi saanemme pariksemme toisen pennun ja lienemme suunnilleen samantasoisia (?) tai ainakin sinnepäin.

Nyt täytyisi vielä saada huomenna autolle talvijalkineet, että uskalletaan lauantaina aamulla lähteä kisoihn ja sunnuntaina raunioille, kun kerran on jo kuulemma talvi ihan oikeasti tulossa, hui :-O

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

 

22.10. Boden kanssa metsätreeneissä, heippa Schumi ja formulat :-(

Jippii, treenit toteutui kuin toteutuikin ja Bode pääsi taas pitkästä aikaa metsään etsimään äijiä. Ajattelin, että otetaan ensimmäiseksi vähän helpompi, kun edellisestä kerrasta oli jo vierähtänyt sen verran kauan. Ei ollut pikkumiehellä pienintäkään ongelmaa paikallistaa metsässä vällyn alla makaava maalimies. Ei siis palattu opinnoissa yhtään taaksepäin, vaan kiepsahdettiin ympäri ja palattiin keskilinjalle, mistä lähetin Boden matkaan. Suoraan pinkoi poju piilolle! Seuraava äijä oli jo vähän pusikossa, ei ongelmia siinäkään. Viimeinen äijä tekikin meille sitten tepposen ja meni ihan keskelle tiheää kuusikkoa. Bode pyöri ja pyöri, selkeästi tiesi, että siinä jossain se äijä on, mutta missä... Sitten keksi työntää päänsä kuusikkoon, ja jeee, sieltähän se äijä löytyi! On se vaan niin taitava jätkä että! Mutta ihan vielä ei ensi viikolla lähdetä kisoihin, vaikka seura järjestääkin jäsentenväliset leikkimieliset kisat, missä koirakot arvostellaan tasonsa mukaan... Jospa ensi vuonna sitten :-O

Tänään kävi sellainen harvinaisen poikkeuksellinen juttu, että treenien aikana ei satanut! Noh, eihän me tietenkään silti ihan kastumatta selvitty - sehän kumma vasta olisikin ollut jos niin olisi käynyt :-). Koko yön oli satanut (makasin suurimman osan yöstä valveilla ropinaa kuunnellen) ja tietystihän maa oli aivan märkä, joten housut ja takki kastuivat heti ensimmäisellä maalimiesvuorolla. Onneksi olen jo niin monesta kokemuksesta viisastunut (oon oon, ihan oikeesti), että olin pukeutunut kerroksittain. Ei muuta kuin päällimäiset vaatteet pois ja pääsin suht kuivana ajamaan kotiin. Harvinaista!

Se oli sitten formuloiden loppu. Schumi lopetti ja mtv3 teki selväksi, etteivät halua naisten katsovan lähetyksiä enää jatkossa... No ei väkisin. "Miesten" kanavaa ei tähän taloon hankita ja koostelähetyksissä ei juuri järkeä ole, niin mielenkiintoisia kisoista tuskin koskaan tulee, että niitä viitsisi tapittaa, kun lopputulokset on jo tiedossa.

Ai niin, unohtui viimeksi kertoa, että raunioilla oli eilen mukana myöskin Saga ja Pertti. Sagahan on Missun siskon, Nooran, tytär ja siis Riinan tyttären tytär. Saga ja Pertti asuvat nyt tässä lähistöllä ja alkavat treenata useamminkin meidän kanssa. Kivaa!

  Haluatko kommentoida? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan kommentit tai terveiset, kiitos!

21.10. Hassuja koiria, niin treeneissä kuin kotonakin

Wiltsu päätti tänään raunioilla vähän hauskuuttaa väkeä... Kolmesta maalimiehestä se "ehti" ilmaista vain yhden, sillä oli aivan tolkuton kiire - koheltaa! Ensimmäinen maalimies oli putkessa ja putken suulla oli levy esteenä. Ei ongelmia Wiltsulle, levy vain syrjään ja täysillä putkeen... Onneksi kossupullon on velkaa vain, jos maalimieheltä tulee verta, mustelmista sun muista ruhjeista ei ole sovittu mitään, huh! No, mutta Wiltsu on pieni ja kevyt, ei se paljon satu vaikka päin tuleekin, toista se on Missun ja Boden kanssa :-D

Toinen äijä oli niin ikään putkessa ja jälleen oli putken suulle laitettu levy esteeksi. Tällä kertaa Wiltsu ratkaisi ongelman menemällä putkeen toista kautta :-) Maalimies oli alkanut ihmetellä, kun takaapäin kuului rapinaa ja hetken päästä takamukseen osuikin nenä... Wiltsuhan se sieltä tuli. Tässä kohtaa Wiltsu muisti jopa ilmaista löydöksensä, vai johtuiko siitä, ettei maalimies tajunnut väistää riittävästi, että herra olisi esteettä päässyt nakkipurkin luo...

Kolmatta maalimiestä etsittiinkin sitten jo urakalla. Tällä kertaa kyseessä oli oikeastikin äijä ja Wiltsu kun ei vieraista miehistä hirveästi perusta... Selkeästi taas huomasi, kuinka tärkeää olisi saada treeneihin vierailevia maalimiehiä - eri näköisiä, kokoisia ja muotoisia. "Vakionaamat" löytyy helposti, mutta vieraita joutuu ihan oikeasti etsimään ja tekemään jopa töitä nakkipalkan eteen.

Kaiken kaikkiaan ihan kohtuuhyvät treenit, vaikka tietysti paremminkin olisi voinut mennä. Wiltsulla ei ole ollut ilmaisun kanssa ongelmia, joten en tiedä, miksei se nyt saanut sanaa suustaan. Ketteryys meni sinnepäin, paremmin olisi varmasti mennyt, jos olisin ottanut makupaloja jemmaan, mutta kun ne menivät kaikki jo radalla... (seliseli). Putki kyllä meni ihan ok. Siinä ei ollut huomauttamista.

Bodella oli eilen ihmeellinen nyhjäyskohtaus. Laitoin ruokaa ja sen oli ihan pakko päästä änkeämään mun jalkojen ja kaapin väliin, kun hämmensin sapuskaa liedellä. Sama juttu, kun käännyin ympäri tiskipöydän ääreen, taas piti pojan kiepsauttaa itsensä mun jalkojen ja kaapin väliin. Vähänkös siinä oli ahdasta. Hassu tyyppi.

Illalla oltiin tottistreeneissä ja Bode oli surullinen, kun sen paras kaveri, Dinjo-hoffi ei ollutkaan paikalla :-( Bode on jo ehtinyt tottua siihen, että treenien jälkeen pääsee peuhaamaan ja nyt ei ollutkaan peuhukaveria. Voi surkeuksien surkeus. Toivottavasti Dinjo on ensi kerralla mukana!

Nyt sitten jäädään jännäämään toteutuuko huomisen metsätreenit. Eli pääseekö Bode pitkästä aikaa hakuharkkoihin... toivottavasti!

Ai niin, jos joku haluaa kommentoida meidän touhuja (niinhän sitä blogeissa vissiin kuuluu tehdä), niin kommentit ovat tervetulleita vieraskirjaan!

19.10. Hui hirvitys, joko ne pakkaset alkoivat?

Apua, talvi tulee. Aamulla oli jo auton ikkunat ja pihalla olevien vesisaavien pinnat jäässä. Nyt on pakko jo vihdoin oppia laittamaan ulko-ovi lukkoon. Bodekin nimittäin osaa jo nykyään avata oven ja tänään puhalsikin kylmä tuuli vasten kun tulin alakertaan.... ulko-ovi oli selällään. Koko koiralauma tuijotti mua ihmeissään, eivät käsittäneet miksi mesosin. Niistä oli varsin mukavaa, että oli viileää. Eivätpähän hyväkkäät joudu maksamaan sähkölaskua, mrrr. Pitää varmaan ruveta veloittamaan niiden nameista tuollaiset turhat ja ylimääräiset kulut.

Wiltsu kyllä, ihme ja kumma, oppi ensimmäisen kerran yöksi lumimyräkkään jäätyään, että ovea ei avata kylmillä ilmoilla, jos kukaan ei ole alakerrassa valmiina "pelastamaan". Silloin nimittäin myrskysi niin kovasti, etteivät olleet edes terassilla suojassa sateelta. Ulko-ovi oli mennyt siinä myrskyssä kiinni ja koiraparat jäivät märkinä ja kylmissään ulos. Oli se näky, kun kaksi valkoista ja märkää koiraa oli aamulla surkeana oven takana odottamassa sisäänpääsyä.

Bode tosin saa ulko-oven auki ulkoapäinkin, mitä Wiltsu ei ole vielä kertaakaan tehnyt. Mutta ainakin toistaiseksi se on jäänyt vain raolleen, niin auki se ei sitä ole saanut, että takaisin sisään olisivat päässeet.

15.10. Alivuokralaisia ja remonttia

Olen tässä muutaman päivän ajan seuraillut, onko terassille muuttamassa hiirulainen. Olen kerännyt terassilla olevaan jätesäkkiin roskiin menevää roinaa; erilaisia eristemateriaalien jämiä yms. rojua mitä pihalta nyt aina välillä löytyykään. Jätesäkistä on pikkuhiljaa alkanut siirtyä pehmikkeeksi ja lämmikkeeksi sopivaa tavaraa terassilla olevaan tyhjään kukkaruukkuun. Mietin jo, että pitäisikö ruukku "vuorauksineen" siirtää pihavarastoon - terassille kun en välttämättä alivuokralaisia haluaisi... Mutta eilen illalla alivuokralaisten koti meni remonttiin. Koirat olivat illan keskenään pihalla ja sillä aikaa jätesäkin sisältöä oli levitetty entisestään, kukkaruukku kaadettu ja pehmikkeet levitetty sieltä pitkin terassia... En varmastikaan veikkaa pieleen, jos sanon, että syyllinen on Bode :-) Hiiret tuskin ovat terassilla touhunneet, kun koirat ovat siinä lähistöllä olleet. Näinköhän koko operaatio on ollut alunperinkin Boden aikaansaannoksia vai liekö hiiret sittenkin laittaneet urakan alulle ja Bode pistänyt vain niiden rakennelmat remonttiin...

Noh, nyt on jätesäkki täytetty uudestaan ja rojut heivattu jäteastiaan. Nähtäväksi jää alkaako rakennusurakka uudestaan jostain muusta materiaalista...

 

14.10. Missu raunioilla

Meillä oli tänään taas omatoimitreenit eli ryhmän vetäjä ei ollut mukana, vaan treenattiin keskenämme. Huimaavan iso porukkahan meitä vaihteeksi oli... peräti kolme koirakkoa vakiporukasta ja lisäksi yksi varakoirakko sekä yksi koiraton maalimies. Noh, sellainen sade oli taas treenien ajan, että oikeastaan ihan kiva, ettei ollut isompaa väkimäärää. Ja ehdittiinpä hyvin ottaa taas ketteryysesteetkin ennen radalle lähtöä.

Osa porukasta oli ollut jo aamulla peha-kokeessa hommissa - sateessa sielläkin. Mulla on flunssa ollut sen verran tuloillaan, että päätin suosiolla jättää töihin menemisen, mutta treeneihin oli ihan pakko lähteä. Niin harvoin kuitenkin raunioilla käydään, että sinne on ihan pakko lähteä vaikka ei aina ihan järkevää olisikaan.

Missu oli tällä kertaa mukana. Ketteryysesteet otettiin varovasti, kun tytöllä on jo sen verran ikää, ettei vaan vanhalle käy mitään. Hyvin meni, vaikka olikin märät ja liukkaat esteet - olen erittäin tyytyväinen! Raunioradalla ei myöskään pienintäkään ongelmaa. Paitsi tietysti jos ongelmaksi lasketaan, että neitokainen avasi omatoimisesti putken suun päästäkseen ihan perille asti maalimiehen luo ja siinä kohdassa ilmaisu ei sitten ollut paras mahdollinen. Minä kyllä kuulin ja ymmärsin, mutta muille ilmaisu ei ollut ihan yhtä selkeä :-) Muut piilot Missu ilmaisi hyvin.

12.10. Voi puhelin parka

Jos kotipuhelimella ei kohta tunnu enää ikinä tavoittavan, niin puhelin saattaa olla entinen... Missu on nyt jo kaksi kertaa saanut käydä hakemassa puhelimen sohvan alta, kun Bode on seisonut sohvalla häntää heiluttaen ja onnistunut huitaisemaan puhelimen lattialle. Ja luonnollisestihan puhelin tippuu aina sohvan alle taaimpaan nurkkaan :-( Onneksi Missu - näppärä avustajatyttö - on kiltti ja ryömii reippaasti hakemaan puhelimen sohvan alta. Miten tulisinkaan toimeen ilman Missua!

Kunhan se remontti nyt vaan joskus maailmassa alkaisi, niin saisi järjesteltyä paikat paremmin Bode-ystävällisiksi :-)

Eilen kävin moikkaamassa Riinan tyttären tytärtä - ja siis Missun siskon tytärtä - Sagaa sekä Perttiä, jotka asuvat nyt tässä ihan lähistöllä. Kiva nähdä, että muidenkin koirat koheltavat vieraiden seurassa. Ettei pelkästään nuo omat mussukat :-)

 

7.10. Tottistelua ja raunioita

Tänään oltiin Wiltsun kanssa raunioradalla. Pojalla oli niiiin paljon energiaa varastossa, että apua. Se ehti käväistä pikaisesti tutkimassa alueen jo kertaalleen läpi ennen kuin äijät olivat edes piiloon ennättäneet. Onneksi Wiltsu on ketterä poika, koska ennen radalle pääsyä (siis luvalla pääsyä...) piti suoriutua ketteryysesteistä ja tuollaisella sählämeiningillä olisi voinut käydä huonosti kömpelömmän otuksen kanssa. Tällä kertaa piilossa oli vain kaksi äijää, kun ryhmä oli kutistunut vähän turhan pieneksi. Wiltsu hoiti homman rutiinilla.

Eilen oli Boden eskaripäivä ja nyt oli kyllä sellaista sähellystä, että alta pois. Seuraamisesta ei tullut yhtään mitään. Bodella viisti vuoroon nenä maata ja vuoroon se riuhtoi joko edellä tai takana tulevan luokse. Leikkimään olisi pitänyt päästä. Välillä taas tuntui siltä, että remmin päässä olisi ollut ylös alas pomppiva jojo. Tuntui, ettei oppitunti lopu ikinä, hiki virtasi ja kurkku oli käheänä. Ensi kerralla täytyy ottaa ja riehuttaa poikaa oikein kunnolla ennen kentälle lähtöä. Nyt Bode oli ollut sisällä melkein koko päivän ja vain pikkaisella pissalenkillä ehdittiin käydä ennen tottistelua. Ei ollut ollenkaan hyvä juttu.
Onneksi treenin jälkeen, kentän ulkopuolella, se sai sitten vihdoin purkaa vähän ylimääräistä energiaa Dinjon kanssa, niin ei tullut kotona sanomista Missun eikä Wiltsun taholta. Hermothan vanhuksilta (tai vanhukselta ja keski-ikäiseltä) menee jos tuollainen rääpäle käy kovin isoilla kierroksilla.

Kotiin päästyämme huomattiin, että taas oli jostain tarttunut hyvät tyttöjen tuoksut matkaan. Wiltsu riemastui ja päätti taas kerran, että kyllä se Bode sittenkin on tyttö... Ja Bode oli onnellinen, kun sai Wiltsulta niin paljon huomiota, Wiltsu jopa "leikki" oikein kunnolla riehuen, mikä on sille hyvin harvinaista.

Missu ja Bode ovat tähän asti pistäneet pihalla olevista vattupensaista vatut poskeensa, Missu tyhjentää lisäksi karviaispensaat ja nyt Bode keksi, että omenapuista voi käydä napsimassa omenia... Puut ovat vasta pari vuotta vanhoja ja aika matalia vielä eikä omenoita tule vielä paljon, ja nyt sitten nekin vähät menevät toisten suihin :-(

Päivänsankari Isa, Rico ja Missu vierellään, odottavat lupaa kakkupalojensa syömiseen.
Tuuli taustalla. Kuva: Kati Kilpeläinen

5.10. Isan synttärikemut

Vihdoinkin - viime viikonloppuna - päästiin mokkaruutukahveille. Iiihanaa! Missu oli mukana juhlimassa, olihan kyseessä Missun isosiskon 12-vuotissynttärikemut (varsinaiset synttärit tosin oli jo reilu viikko sitten).

	Vanhaherra Rico ehti vielä osallistua Isan synttärikemuille, tiistaina se lähti sateenkaarisillan tuolle puolen 14,5 vuoden ikäisenä. Pitkäänhän tämä oli ollut odotettavissa, mutta syvältä kirpaisee silti. Rico oli viimeinen vanhasta kööristä jäljellä oleva. Hyvää matkaa Rico, vie Riinalle, Cesille, kisuille ja kaikille muillekin tutuille terveisiä!
	Kuvassa Riina, Cesi ja Rico kauan kauan sitten.