31.1. Kiva että on lunta, mutta treeneihinkin olisi kiva päästä!

Viime lauantaina meillä piti olla hakutreenit Boden kanssa ja sunnuntaina viestitreenit Wiltsun kanssa, mutta talvi teki tepposet :-( Lauantaina aamupäivällä tuli tekstari, että tiet ovat auraamatta eikä hakutreeneihin ole asiaa. Niinpä treenit siirtyivät sunnuntaille ja miltei viestitreenien päälle. Hmmm. Jonkinmoinen aikahan siinä olisi ollut juoksuttaa Wiltsua ennen hakutreeneihin siirtymistä, mutta vähän arvelutti oma jaksaminen kaksissa treeneissä ihan peräkkäin ja kun sitten vielä muistin, ettei autossa ole kuin yksi boxi... (kukaan ei ole vieläkään rakentanut tuohon pihalle varastorakennusta, mihin saisi heitettyä kaikenmaailman rompetta säilöön, joten Wiltsun boxi on majaillut nyt vanhempieni autotallissa). Eihän siinä sitten auttanut kuin jättää viestitreenit väliin. Ja ihan hyvä niin. Meitä oli sen verran pieni porukka hakutreeneissä, että sai huhkia maalimiehenä kaikille koirille - eikä ollut edes kakkua tarjolla :-(

Itse treenit menivät Bodelta hyvin. Kiertelyt ja kaartelut olivat vähäisempiä kuin muutamalla edellisellä kerralla, vaikkei se suoraan nytkään edennyt. Mutta kaipa se tietää mitä tekee, kun äijät kuitenkin hyvin löytyvät :-) Yhdelläkään maalimiehellä ei ollut vällyä päällään, mutta nähtävästi se hämmennys on jo mennyttä, koska kenenkään kohdalla se ei epäröinyt. Liivit unohtuivat myös autoon... mutta ei haitannut sekään tahtia. Bode tiesi kyllä muistakin merkeistä mitä oltiin tekemässä :-) On se vaan aika mahtava jätkä työskentelemään :-)

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

24.1. Bode tuomarikollegiossa, hakuilemassa ja kokeilemassa rajojaan

Bode kävi torstaina Espoossa tuomarikokelaiden kopeloitavana ja arvioitavana. Nuorimies käyttäytyi niiiiin hienosti, että sai olla todella ylpeä. Pikkuisen sitä pelotti, kun isot pojat ärähtelivät toisilleen ja häntä meni alkuun mahan alle, mutta rentoutui pian huomattuaan ettei ole mitään syytä jännittää. Suuret kiitokset Annalle, joka esitti Boden todella upeasti!

Vähän mua jännitti miten Bode ja Pertti mahtuvat samaan autoon Espoon matkalla, mutta hyvin selvittiin. Perttiä kyllä pikkuisen kiukutti, kun tuli vieras pojanrääpäle hänen autoonsa, mutta Bode oli niin hipihiljaa paikoillaan takapaksissa verkon takana, ettei ongelmia onneksi syntynyt.

Isottelukausi tuloillaan
Ennen matkaan lähtöä kävi kotona pieni tapaturma. En ollut näkemässä mitä siinä kävi, mutta hurjan ärinän ja sitä seuranneen vikisemisen tuloksena Wiltsulla on nyt pikkuinen reikä päässä :-( Todennäköisesti Boden kulmahammas on kolahtanut siihen eikä mistään sen vakavammasta kuitenkaan ole kyse. Bodella alkaa nyt isottelukausi tulla vauhdilla päälle ja "ennaltaehkäisyoperaatio" on jo kiireesti aloitettu. Toistaiseksi Bode ei ole vielä ärähtänyt kenellekään vieraalle - eikä Missulle, mutta Wiltsulle sitäkin herkemmin. Pelottaa vaan vietävästi Wiltsun puolesta kun se on niin paljon Bodea pienempi ja etenkin, kun se menee kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, missä tietää ihan varmasti Boden hermostuvan sille. Mitenhän sen itsesuojeluvaiston saisi heräämään?

Kaikki riitaa aiheuttavat lelut on korjattu talteen ja ruokailussakin on nyt siirrytty "oikeaan" järjestykseen. Tähän asti Bode on saanut ruokansa ensimmäisenä, kun se on ollut helpointa siten. Kaikki muut herkut yms. se on saanut aina viimeisenä. Nyt tilanteiden alkaessa kiristyä herkemmin, päätin korjata myös ruokailujärjestyksen. Ei mitään ongelmia, kun Pete on avustamassa, mutta arkiaamuisin on ollut vähän hankalampaa yksin yrittää ylläpitää järjestystä. Hengissä ja ilman vaurioita ollaan - toistaiseksi (kopkop) - selvitty kyllä.

Tähän asti Bode on ollut miljoona kertaa helpompi tapaus, kuin mitä ikinä osasin kuvitellakaan. Tosin tiesinhän sen, että hankaluudet alkavat vasta myöhemmällä iällä, mutta siitä huolimatta olin varautunut mielessäni paljon isompiin ongelmiin jo heti alusta alkaen. Mutta toivottavasti tosiaan Bode tulee isäänsä ja on helppo urokseksi!

Hakutreenit ryteikössä
Lauantaina oltiin Boden kanssa hakutreeneissä. Voi örmy, mikä alue meillä oli :O Onneksi ei ollut Wiltsun vuoro hakuilla, sitä ei olisi millään ilveellä saanut menemään alueelle. Aivan hirveää risukkoa; oksia, keppejä, kaatuneita puita sikin sokin niin, ettei oikein tiennyt minne väliin jalkansa törkkäisi että pääsisi eteenpäin ilman, että jalka juuttuu kiinni ja lentää nenälleen... ja lisäksi tietysti ojia ja eri kokoisia ja muotoisia lätäköitä osin lumen alla piilossa niin, ettei niitä aina huomannut varoa. Huh, huh. Pariin otteeseen jalka lipesi märkään kohtaan, mutta nähtävästi refleksit on sen verran nopeutuneet että läpi asti kastumiselta vältyin.

Bodella ei ollut ihan yhtä hyvä säkä. Se teki kenguruloikan risukon yli - suoraan ojaan... risaus vain kuului, kun jää meni rikki ja tahvotoopen jalat kastuivat litimäriksi. Ei se tosin kiinnittänyt asiaan mitään huomiota vaan jatkoi yhtä vauhdikkaasti etenemistään :-) Itse treenit meni kohtalaisesti. Ei niin järin hyvin, mutta ei huonostikaan. Ensimmäinen äijä oli pahimmassa risukossa, joten siinä takkuaminen oli ihan ymmärrettävääkin, se osa alueesta taisi tuottaa enemmän tai vähemmän hankaluuksia monelle muullekin. Toinen puoli alueesta oli vähän helpompaa maastoa ja siellä työskentely sujuikin jo paljon mallikkaammin.

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

17.1. Viestitreeniä kotipihan kupeessa

Jenni ja Jarno tulivat sunnuntaina Sagan ja Pertin kanssa tänne meille. Ei sitten viitsitty lähteä Haminan taakse treeneihin, kun ketään muita ei ilmoittautunut mukaan :-( Tuossa naapuritontille menevällä tiellä otettiin vähän viestitreeniä kolmistaan. Taisi kyllä olla Wiltsulle pikkuisen liian tuttu paikka, kun meinasi ensimmäiseksi kurvata metsään koikkelehtimaan ja kun sinne ei saanut lähteä, tyytyi haistelemaan ja merkkailemaan tien piennarta. Onnistui se juokseminenkin sitten lopulta ihan hienosti. Ja onneksi Jennillä oli hanskat kädessä, kun Wiltsu oli taas niin innokkaana hotkimassa nakkia, että sormethan siinä meinasi mennä samalla. Mulla ei hanskoja ollut ja sainkin vähän väliä tutkailla Wiltsun suuhun joutuneita sormiani, mutta säästyivät ne onneksi suuremmilta vaurioilta :-)

Huomenna Boden ja Pertin pitäisi mahtua samaan autoon, kun lähdetään käymään Espoossa... Bode ei ole toistaiseksi vielä sanonut kenellekään mitään, jos sille ei ole ensin sanottu, mutta katsotaan kuinka kauan näin helppoa aikaa vielä jatkuu... Tai kyllähän se ruokaa ja joitain lelujaan vahtii, ja ainakin Wiltsulle ärähtää jos tulee liian lähelle, mutta ei toistaiseksi vielä kenellekään muulle - ei etenkään Missulle :-)

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

13.1. Viesti- ja hakutreeniä

Jaa-a, pitäisiköhän sitä tännekin välillä höpistä jotain... Onhan tässä jo taas ehtinyt tapahtuakin vaikka ja mitä.

Viime viikon lauantaina käytiin Wiltsun kanssa elämämme ensimmäistä kertaa viestitreeneissä. Vähän arvelutti, että mitähän siitäkin ja tulee, kun Jenni oli toisena päänä eikä ne Wiltsun kanssa ole niin hirveän paljon olleet tekemisissä. Ja ei niin minkäänlaista ongelmaa. Wiltsu perhana juoksi jopa innokkaammin Jennin luo kuin mun :-( vähänkös olen katkera... Muutamaan otteeseen siinä poikaa juoksutettiin ja se oli niin onnesta soikeana, kun pääsi taas pitkästä aikaa ihan yksin mukaan ja sai vielä juosta nakkipussilta toiselle :-D

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa hyvin alkanutta "viestiuraa". Ollaan kuitenkin nyt tällä kertaa täällä kotikulmilla, kun viimeksi ei muuta porukkaa treeneihin kuulunut ja turhaahan meidän kahden on ajaa Pyhtäältä Haminaan asti keskenämme treenaamaan...

Tänään oli Boden vuoro käydä hakutreeneissä. Kohellusta, kohellusta, kohellusta. Siinä ne tärkeimmät. Ensin ei koiraa meinannut millään ilveellä saada autoon... Kun sain sen viimein pihalta pois ja portin kiinni, niin eiköhän se lähtenyt viipottamaan tietä pitkin... (normaalisti on jäänyt alistuneena auton taakse odottamaan, että pakko kai se on sitten lähteä tuon yhden mukaan). Ei muuta kuin nakkipurkki esiin ja houkuttelemaan koiraa takaisin. Ja tietysti oltiin jo heti alkuun myöhässä :-(

Metsässä oli tosi kivaa juoksennella sinne tänne. Työskentely oli vähän hakusessa, ei pieni poika oikein tahtonut muistaa, mitä metsässä oltiin tekemässä... Viimeinen äijä meni tosin jo lähes normaalisti, se ei ollut enää sellaista juoksentelua mitä kaksi ensimmäistä. Ja etenkin keskimmäinen oli tosi vaikea. Mutta oli se myös aivan erilainen, kuin mihin Bode on tottunut. Meillä oli nimittäin kaksi seisovaa maalimiestä. Aikuinen ja lapsi, eikä peittoa päällä (ensimmäisen ja viimeinen maalimies oli peiton alla). Maalimiespari seisoi pusikossa ja Bode juoksi useampaan otteeseen ihan siitä vierestä. Eli jos olisi yhtään silmiään käyttänyt, niin ei olisi voinut olla huomaamatta. Hajun saaminen saattoi olla hieman hankalaa, mutta onnistui se lopulta kuitenkin ja sen jälkeen ei enää kauaa kestänyt, kun eksyneiden paikallistaminen onnistui. Täytyy jatkossakin käyttää paljon vaihtelua maalimiesten suhteen, ettei tule ongelmia joka kerta, kun on vähän oudompia äijiä hukassa...

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

5.1. Vuodenvaihteesta selvittiin

Vuosi vaihtui ihan normaaleissa merkeissä. Pientä räiskettä vain kuului eivätkä koirat reagoineet siihen mitenkään. Ainoastaan kertaalleen nousi pieni rähinä, kun yöllä herättiin joskus neljän aikaan paukkeeseen, mutta se nyt oli ymmärrettävääkin, kun herättivät mokomat.

Keskiviikkona oltiin Boden kanssa hakutreeneissä. Tarkoitus oli, että ensimmäisellä ja viimeisellä äijällä olisi ollut välly päällä ja keskimmäisellä ei, mutta lopulta kaikki kuitenkin olivat vällyn alle piiloutuneet, noh ensi kerralla sitten. Ensimmäinen äijä löytyi helposti ja Bode keksikin oivan ilmaisukeinon (se on meillä vieläkin harkinnassa... alkaisi olla jo ajankohtaista päättää mitä tehdään). Bode oli nimittäin juossut suoraan maassa kyykkivää maalimiestä päin niin, että niillä oli päät kopsahtaneet yhteen. Kopaus ei vain ihan keskilinjalle asti kuulunut (taisi Katja siis kuitenkin huijata - eihän sille edes mustelmaa ollut siitä tullut...) Bodella on kyllä niin kova kallo, että sen kopaus kuuluu aika pitkälle, mutta ei näköjään sittenkään riittävän pitkälle :-)

Toinen äijä oli todella arveluttava tyyppi. Vällyyn kietoutunut ihminen istui reppujakkaralla ja Bodea hirvitti kovasti. En tiedä mistä johtui. Maalimiehen puhelin kyllä soi, joten syy hämmennykseen saattoi olla siinä (en tiedä missä vaiheessa puhelin oli alkanut soida ja saiko Boden epäluulo alkunsa siitä vai iskikö epävarmuus jo aiemmin).

Kolmas äijä meni sitten niin hyvin kuin mennä voi... ohjaaja tyri taas kerran lähettämällä koiran vika kohdasta :-( Noh, onneksi en ehtinyt karjaista sitä takaisin, kun Wille käski antaa sen mennä ensin kuittaamaan takalinja ja sieltä ihan läheltähän se viimeisen äijän löysikin...

Torstaina käytiin eläinlääkärissä ottamassa Bodelle varmuuden vuoksi uusi rabies-rokotus. Kesällä ollaan lähdössä Ruotsiin ja kuulemma nuorille koirille annettu rabies-rokotus ei aina nosta tarpeeksi vasta-aineita, joten päädyttiin varmuuden vuoksi uusintarokotukseen. Enkä sitten tietenkään muistanut otattaa Bodesta dna-pankkiin verinäytettä samalla kertaa, mutta tullaanhan tässä juoksemaan lääkärissä vielä useampaan kertaan ennen reissua, joten ennättäähän tuon tehdä myöhemminkin. En tullut edes ajatelleeksi millaisiin kustannuksiin reissu Ruotsiin kipuaa ennen kuin olin jo lupautunut lähtemään. Sitten vasta aloin laskeskella... hui hirvitys. Noh, kunhan sitten muistaa pitää rabies-rokotuksen koko ajan voimassa, niin eipä tarvi enää uusia vasta-ainetestejä teettää jos joskus tulee toistekin tarvetta Ruotsiin päästä. Niin, mikäli säännöt eivät tästä muutu...

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!