30.12. Vuodenvaihde lähestyy

Joulu tuli ja meni. Koirat saivat kilokaupalla herkkuja (joista suurin osa on tietysti visusti tallessa odottamassa herkutteluhetkiä), Bode sai lisäksi lemppareitaan eli tennispalloja ja yhden lelun. Nyt sitten odotetaan ja jännätään vuodenvaihteen rakettiräiskettä... Missu ja Wiltsu ei niihin reagoi, mutta Bode on vielä arvoitus. Tosin täällä korvessa ei yleensä hirveästi räiskettä kuulu ja muutama raketti taisi jo eilen illalla taivaalle lentääkin, ainakin sellaiselta vähän kuulosti, eikä Bode reagoinut mitenkään. Eli hyvältä vaikuttaa!

Keskiviikkona oltiin piiitkästä aikaa Boden kanssa hakutreeneissä. Treenit sujui paremmin kuin odotin, mutta typeryyksissäni - jälleen kerran - onnistuin tyrimään oikein urakalla. Ensimmäiselle äijälle lähetin vika kohdasta... Luulin äijän olevan ihan etukulmassa, mutta ei, se olikin hipsinyt keskivaiheille aluetta ja kun Bode lähti kaartamaan keskemmälle, niin minä tietysti karjuin sen takaisin... Noh, lopulta joku hoksasi, että ollaan vika kohdassa ja korjauksen jälkeen äijä löytyikin suht helposti. Toinen äijä otettiin tarkemmin ja se sujuikin sitten jo ihan mallikkaasti. Viimeisellä iski hämmennys. Tällä kertaa jokainen äijä oli näkyvillä, ei siis ollut vällyä kenelläkään päällä. Mutta ainoastaan viimeisen kohdalla siinä tuntui olevan jotain outoa. Bode juoksi ainakin kertaalleen äijän jalkojen päältä ja useampaan otteeseen näki kyllä "eksyneen", mutta jostain syystä jatkoi vain kaarteluaan.

Täytynee ensi kerralla ottaa osa äijistä täysin piilossa ja osa näkyvillä, ettei tuosta tule isompaa ongelmaa. Ehkä viimeinen oli "liian" näkyvillä, kun makasi mättään takana. Edelliset olivat pusikoissa eli vähän enemmän kuitenkin piilossa.

Rattoisaa vuodenvaihdetta kaikille!

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

23.12. Huomennako muka jouluaatto?

Ei niin minkäänlaista joulufiilistä :-( maakin on aivan lumeton. Jospa tässä illan aikana laittaisi jotain jouluhörhellystä esille, niin voisi vähän edes päästä tunnelmaan. Muutamat valot on vasta otettu esille ja glögiä tietysti nautiskeltu, mutta ei vaan tunnu joululta. Kuusi voisi tietysti auttaa asiaa, mutta sellaista ei tänä vuonna tule! Ei se pystyssä kauaa pysyisi kuitenkaan :O

Lunta todellakin saisi jo pikkuhiljaa tulla, että loppuisi kivien ja kuran sisälle kantautuminen. Terassin edustakin on ikävästi jäinen ja kun Bode hyppää yleensä terassilta yhdellä loikalla pihalle rappusista välittämättä, niin kauhulla odotan, koska sille jotain siinä käy.

Paula "käväisi" tiistaina Bodea katsomassa ja verestämässä muistikuviaan siitä, miltä briardi näyttää "pienenä". Vaan eipä Bode enää pikkuinen ole - muuten kuin siinä mielessä, että sillä karvat töhöttävät vielä sinne sun tänne :-) Useampi tunti vierailussa lopulta vierähti, mutta onhan siitä aikaakin, kun ollaan viimeksi nähty. Kotiinviemisiksi sai ison punaisen naarmun silmäkulmaansa... ja kuinkahan monta ruhjetta ja mustelmaa muualle :-) Noh, itsepähän kävi pihalla kyykkyyn, tietäähän sen, ettei siinä kauaa mene, kun jo makaa maassa :-D Eiköhän sinnekin kohta ilmaannu taas pikkuinen briardi Vertin ja Lakun jättämää isoa aukkoa paikkaamaan. Paulalla vaan on vieläkin pidempi aika siitä, kun on ollut pentu talossa. Lakuhan olisi täyttänyt viime syksynä jo 12 vuotta. Kamala ajatellakaan, että itse joutuisin elämään hetkeäkään ilman koiraa. Ei tulisi mitään!

Oikein hyvää joulua kaikille!

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

18.12. Raunioilla ja lääkärissä

Eilen oltiin Wiltsun kanssa rauniotreeneissä. Treenit sujui ihan kohtuullisesti. Ainoa ongelma oli, kun Wiltsu olisi välttämättä halunnut nostaa yhden äijän putken tuuletusluukun kautta... Raivokas ilmaisu tuli tuuletusluukulla. Avasin putkensuun ja Wiltsu kävi kyllä nakit sieltä syömässä, mutta jatkaessamme matkaa seuraavaa äijää etsimään, päättikin Wiltsu palata edelliselle piilolle ja aloittaa taas ilmaisun samaisen tuuletusluukun kohdalla. Ei niin millään olisi halunnut uskoa, ettei siellä enää ketään ole. Marika kävi jopa avaamassa tuuletusluukun kantta, että Wiltsu pääsi kurkkaamaan sinne, mutta ei, ilmaisu jatkui vaan yhtä kiihkeänä... Onneksi se lopulta kuitenkin malttoi jatkaa matkaa ja päästiin nostamaan viimeinenkin äijä piilostaan. Olisihan se ollut aikamoinen pusertaminen, jos Niinaa olisi pitänyt siitä parinkymmenen sentin luukusta kiskoa esiin Wiltsun mieliksi :-)

Tällä viikolla pidetään treeneistä joulutaukoa, mutta ensi viikolla olisi suunnitelmissa lähteä taas pitkästä aikaa metsätreeneihin ja sitten onkin vaihteeksi Boden vuoro päästä töihin. Saas nähdä mitä tauko on saanut aikaan... Tottispuolella meillä on jälleen maahanmeno alkanut takkuilla. Se onnistuu hyvin ainoastaan ruoka-aikana. Ruokakupin ollessa nenän edessä, käy poika viipymättä heti käskyn saatuaan maahan. Mutta ei vahingossakaan muuten, tuijottelee vain hölmistyneenä, että anteeksi mitä? En ymmärrä mistä johtuu, täysin selkeää sille on, mistä on kyse, mutta kun ei vaan "huvita" :-[ Ei kai tässä muuta ole tehtävissä, kuin treeniä treenin perään vaan.

Wiltsu lääkärissä
Wiltsu kävi viime viikon torstaina Mar-Vetissä rokotuksissa ja samalla otettiin putkiloon vähän verta. Verinäyte lähti Helsingin yliopistoon koirien geenitutkimusohjelmaan. Hannes Lohen tutkimusryhmän tarkoituksena on tunnistaa eri perinnöllisiin sairauksiin liittyviä geenivirheitä koiraroduista ja sitä varten halutaan koota mahdollisimman kattava DNA-pankki. Siispä Wiltsu kokeneena näytteenantajana tietenkin osallistui tutkimukseen. Wiltsun näytettähän pyydettiin jo jokin aika sitten Saksassa meneillään olevaan PRA-projektiin, joten tämä oli meille tuttu juttu. Suomessa pyreneittenpaimenkoirat osallistuvat epilepsia-projektiin, mutta briardeja ei ainakaan vielä ole listalla näytteenantajina. Eiköhän Missu ja Bodekin kanna kortensa kekoon, kun niillä on seuraavan kerran eläinlääkäriin asiaa, niin on sitten piprujenkin näytteitä varoilla jos ja kun niitä tarvitaan.

Oli taas niin kiva, kun eläinlääkäri kehui, kuinka hienosti kaikki sujui. Ei tarvinnut tapella yhtään, vaan Wiltsu seisoi kiltisti paikallaan niin rokotuksen kuin näytteenoton ajankin. Meillä ei kyllä temppuilulla ole ikinä selvinnyt mistään, melkeinpä päinvastoin. Jos joskus olisinkin jostain ollut luovuttamassa, niin pienikin kenkkuilu on aiheuttanut sen, että taatusti tehdään just niin kuin minä sanon. Eipä siis koirille ole päässyt muodostumaan sellaista mielikuvaa, että jostain voisi luistaa rimpuilemalla. Ja hyvä niin!

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

11.12. Missu raunioilla

Missu sai sitten lähteä toisen kerran peräkkäin raunioille. Mummeliini on ollut sen verran kärttyisä viime päivinä, että ajattelin rauniotreenien vähän piristävän sen mielialaa. Ja onhan se aina ihan mahtavan superhyperhieno juttu, kun pääsee ihan kahdestaan mamin kanssa johonkin, eikä noita poikia oteta ollenkaan mukaan... Pari päivää tässä on jo treeneistä vierähtänyt eikä yhtään kertaa ole Missu sen jälkeen pojille ärähtänyt, muutamat pakolliset mulkaisut nyt tietysti, mutta ei muuta, joten nähtävästi päätökseni oli oikea. Wiltsun vuoro on sitten tulevana viikonloppuna päästä raunioille ja sen jälkeen varmaan siirrytäänkin taas metsätreeneihin, mikä on ollut Boden valtakuntaa.

Treenit menivät taas totuttuun tapaan, Missu tiesi mitä tehdään ja minä kuljin perässä avaamassa luukkuja - siis niitä luukkuja, mitä Missu ei itse saanut auki. Sen verran kova tuuli oli, että yhden maalimiehen paikallistaminen vei vähän aikaa, kun hajut tulivat röykkiön toiselta puolelta ja sieltä ei millään löytynyt kulkureittiä... mutta löytyihän sekin kuitenkin, kun aikansa kiersi lohkarekasaa ympäri. Hyvin jaksaa vielä 9,5-vuotias porhaltaa innolla äijiä hakemassa, vaikka kotioloissa onkin rauhoittunut jo kummasti. Vai tuntuuko se vain rauhoittuneen, kun tuo yksi hörheltäjä koheltaa vieressä koko ajan?

Bode on kyllä tosi näppärästi oppinut pelaamaan palloa yksinäänkin. Tennispallon kun pudottaa tarpeeksi ylhäältä, niin se alkaa kivasti pomppia, jolloin sen kimppuun voi hyökätä kunnon loikalla... Onneksi se hukkaa niitä pallojaan suht usein joko ulos tai sisälle kaappien tms. alle. Eihän sitä jatkuvaa boing boing boing kilin kolin poks -elämöintiä ihan jatkuvasti jaksa kuunnella, etenkin kun välillä kuuluu niin epämääräistä ääntä, että on pakko käydä tarkistamassa, mitä tällä kertaa hajosi...

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

6.12. ARGH!

Anteeksi nyt kauheasti, rakkaat koirani, että jouduitte "taas" olemaan muutaman tunnin yksin kotona... Se nyt vaan on ollut jo useamman vuoden perinne, että vietetään itsepäisyyspäivänä suvun kesken pikkujoulusyömingit. Koiria ei sinne viitsinyt mukaan raahata sähläämään, kun väkeä on sen verran paljon. Ei sen nyt niin hirveää olisi kuitenkaan pitänyt olla, että siitä hyvästä olisi tuolin patja pitänyt pistää palasiksi. Bodella on nyt joku käsittämätön hävitysvimma meneillään :-( Kaikki pitää repiä ja hajottaa jos koko ajan ei olla tekemässä jotain tai menemässä jonnekin. Sinänsä ihan hyvä, että keksii itse itselleen puuhaa, mutta keksisi jotain sellaista, missä ei mikään tarpeellinen hajoa... Täytynee taas antaa sille pahvilaatikoita silputtavaksi, sitähän se yhdessä vaiheessa harrasti enemmänkin.

Lelujakin sillä kyllä on, mutta jostain syystä ne eivät ole läheskään yhtä kiinnostavia, kuin kalusteet. Tai sitten nuo isot koirat pöllyttävät sen, kun liikaa vinguttaa tai kolisuttaa jotain leluaan. Tosin aika monet leluista on ulkona, kun se niitä sinne jatkuvasti raahaa, mutta kyllä niitä sisälläkin on. Puruluita niille ei missään tapauksessa voi jättää, kun ovat keskenään. Sotahan siitä tulee. Huokaus, kasvaisipa se pian "aikuiseksi".

Sohvat ja tv:n olen kyllä jo suunnitellutkin siirtää yläkertaan, pois koirien ulottuvista, kun siellä nyt on tilaa työhuoneen muutettua alakertaan. Mutta kun ne pahuksen remppamiehet loistavat poissaolollaan :-( Pitäisi ensin saada kunnon portaat yläkertaan, että sinne saisi mitään isompaa raahattua. Sänky aikanaan hilattiin parvekkeen kautta, mutta oli se sen verran iso homma, ettei ainakaan telkkaria uskalla siten ylös siirtää. Koirat saisivat sitten jatkossa nauttia sohvalla löhöilystä vain, kun joku ihminen on lähistöllä vahtimassa, etteivät tee pahojaan. Täytyy vain toivoa, että remppa viimeistään keväällä vihdoin alkaisi. Kyllä sitä on jo odotettukin!

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

5.12. Joulukuu jo... apua!

Tässä on viime päivät menneet tiiviisti lehden parissa. Nyt sain sen vihdoin ja viimein lähtemään painoon ja voi välillä keskittyä muihinkin hommiin. Bode on purkanut turhautumistaan pistämällä taas vaihteeksi paikkoja remonttiin :-( Tällä kertaa se on silpunnut sohvan peitteenä ollutta vällyä, niin ja tietysti kalunnut sohvan käsinojaa... Onneksi se kilttinä poikana käy kyllä aina käskystä hakemassa ulos viemänsä tyynyt... Näinä päivinä ne vaan tulee aika märkinä ja kuraisina takaisin, kun huomaan, että taas on tyynyt hävinneet johonkin...

Lauantaina oltiin Missun kanssa raunioilla. Päätettiin taas jatkaa rauniotreenejä, kun lumetkin kerran katosivat ja kelit on olleet ihan sopivia. Missu toimi vanhaan tuttuun tyyliinsä. Minä seurasin kiltisti perässä, kun Missu näytti, missä äijät lymysivät. Ei tainnut Missu edes sen ihmeemmin noteerata, kun putkessa oli normaalia pienempi maalimies... meillä oli nimittäin "lapsityövoimaa" käytettävissä :-) sujuvasti työnsi taas putken suulle laitetun esteen syrjään ja meni putkeen hakemaan palkkansa. Olisi mielellään jatkanut vielä hommiakin. Kun ehdotin, että mennään autoon, niin tyttöpä olikin kuulevinaan, että töihin pitäisi lähteä. Niinpä hänen armonsa ystävällisesti kiersi radan läpi vielä kertaalleen ja tarkisti, ettei vaan kukaan ole vahingossa unohtunut sinne...

Ens kerralla en kyllä halua lähteä peräänajoon raunioilla... Viimeksi kompuroin joko omiin jalkoihini tai maassa lojuviin tiiliskiviin ja sen rönyämisen seurauksena olen taas vaihteeksi ihan mustelmilla. Onneksi ei tällä kertaa tainnut mennä luita säpäleiksi - ei ainakaan pahasti, kun ei siltä tunnu :-) Bode saa kyllä sitten aikanaan opetella alusta asti myös raunioilla pelaamaan nenällään eikä silmillään. Toivotaan, että sujuu sitten yhtä hyvin kuin metsässäkin! Mutta toistaiseksi raunioilla käyvät "isot" koiruudet. Isot "-merkillä, koska Bode on jo molempia korkeampi. Wiltsustahan se meni ohi jo aikapäiviä sitten, mutta niin vaan on Missukin jäänyt jo kakkoseksi...

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!